Moi !

Ensin on syytä todeta, että tämä toimii MINUN yksilölliseen selkävaivaan, joten keskustele tästä ensin hoitavan lääkärisi kanssa.
Olen sairastellut selkäkipuja aikuisten oikeesti yli kymmenen vuotta ja selästäni on magneettikuvattu mm. parit pullistumat.
Laitoin merkille, että jos olen tehnyt talven polttopuut ohuista rangoista (n. 10 - 15 kiintokuutiota / kesä), niin selkävaivat on välillä galaktisia.
Mutta jos olen tehnyt talven polttopuut paksuista pölleistä halkomalla, niin selkävaivat on minimaaliset yleensä pitkälle kevääseen asti.
Tämä yhteys on meikäläisen kohdalla ollut yksiselitteinen.

Ainakin meikäläisen pääkoppa on siten rakennettu, että jos joku saisi valmistettua kuntosalilaitteen, joka antaisi selälle aivan samanlaisen
rasituksen (en usko), kuin puiden pilkkominen, niin pitkäjännitteisyyteni ei kuitenkaan riittäisi ko. laitteeseen, kuin vähän kokeiluksi.
Se on vaan niin, että ihminen on evoluution myötä oppinut ehdollistumaan siten, että aistinvaraisesti pitäisi saada joku panos / tuotos aistimus.
Ja puita halkoessa ruumiillisella rasituksella ja hikoilulla syntyy läjä rikottuja puita.

Jos kiinnostut niin MUISTA TURVALLISUUS !!!

Voima kanssanne
Ari Hamanen
Puuseppä

TURVALLISUUS:

• Tarkoitus olisi kunnostaa, ei vahingoittaa itseä.

• Käytä halkomispölkyssä (piirroksessa musta) reunuksena vaikkapa autonrengasta, jolloin lipsahtava
  kirves pääsääntöisesti osuu autonrenkaaseen. Reunuksesta myös seuraa se, ettei alvariinsa tarvitse
  noukkia ko. väkivallan kohdetta maasta. Tosin sellainen noukkiminen on usein hyväksi selälle.
• Käytä n. 80 cm. leveää suojapuomia (piirroksessa punainen) johon kirves pysähtyy, jos tulee virhelyönti.

Kirves:

• Itse käytän Fiskarsin PRO 1500 kirvestä, joka on harjaantuneelle halkojalle
  riittävän pitkä, olematta liian raskas, että selkä ei joudu liian vahvoille momenteille.
• En ole kokeillut raskaampia kirvesmalleja ja sinänsä tämä ei ole
  voima- vaan tekniikkalaji, josta hyödyt tulevat toistojen määrällä.
• Puuvarret ei minulla kestä. Olen tosin saanut myös ko. ikuisena pitämäni Fiskarsin varren ensin -09 halki
  ja -10 sitten poikki kovilla peruslyönneillä ja sain takuusta sitten uuden tilalle enemmittä hankaluuksitta.
  Fiskarsilla vaikuttaisi olevan samantyyppiset metodit ko. asioissa, kuin itsellänikin / Linna-Ovella.
   

Halkomispölkky:

• Halkomispölkyt ei ole ikuisia, vaan kuten videostakin näkyy vanha on jo
  kuormaliinalla kokoon kursittu ja uusi pölkky on taustalla kuivumassa.
• Itse valmistan pölkyt kolmijalkaisiksi, jolloin ne pysyvät pystyssä hieman
  epätasaisemmallakin alustalla, ja tällöin ne on myös huonompi selkäisen liikuteltavissa.
• Olen 177 cm. pitkä ja pölkyn optimikorkeudeksi on minulle
  osoittautunut 58 cm. (+ halon pituus 33 cm. = 91 cm.)
• Pääsääntöisesti käytän pölkyssä reunusta, joita on ollut monista materiaaleista ja monen muotoisia.
  Palaan asiaan, jos vakuutun jonkun mallin ylivertaisuudesta.
   

• Itselleni mieluisimpia rikottavia on järeät pölkyt joissa on haastetta,
  eli isoja oksia, loimua, yms. ja pyrin kaataessa puuta sahaamaan sen poikki niin
  juuresta, kuin vain mahdollista pilaamatta sahan terää, tämmöiset pölkyt on usein haastavia.
• Mieluisimmat muistot on jäänyt pölkyistä, joihin on mennyt luokkaa puoli tuntia.
   

• Katso video.
• Joinakin keväinä olen aloittanut halkomisen lievästi kipeällä selällä
  kivusta välittämättä, ja ajan kuluessa kivut on kaikonneet.
• Kun tähän jää koukkuun, niin hommaa jatkaa helposti liian kauan.
• Itse laitan puhelimeen herätyksen 60 min. päähän, kun aloitan.
• Olen tullut tulokseen, että tunti / pv. on sopiva rupeama. Alku menee vähän
  lämmitellessä ja erityisen pitkästä rupeamasta ei synny optimaalista hyötyä.
• Ja jos ahnehtii, niin halottavat pölkytkin loppuu kesken.
• Halkoessa syke nousee tasolle 110 - 120 k / min. eli homma käy peruskuntolenkistä.
• Eli siis pitkä ja tasainen sesonki on yhtä kuin pitkällinen hyöty selälle.